Eikö sinullekkin ole joskus käynyt niin, että aamulla kun olet herännyt siihen ihanaan herätyskellon ääneen tai johonkin muuhuun mekkalaan ja upea täydellinen uni on mennyt poikki, yrität mikäli vain mahdollista saada unen päästä ja mikä tärkeintä siintä unesta uudelleen kiinni.   Niin ja mikä parasta yrittää että se uni olisikin täyttä totta jota voisimme elää..

Pettymykseksesi joudun tässä kohtaa toteamaan, että harvoin se enää onnistuu. Siinä vaiheessa potuttaa se kello, mutta vielä enemmän jos sinut on herättänyt roskakuski joka on kuin tahallaan viskonut dumsterisi äänekkäästi maahan. Onneksi roska-auto on jo poissa näkyvistä, muuten olisin varmasti huutanut pari valittua sanaa.

 Niin kuten monet jo tajusivatkin roska-auto pilasi täydellisen uneni. Minulle unista puhuminen on sinäänsä jännä juttu, että jos et kerro unesta kellekkään se pysyy parempana ja maukkaampana joskus ainekin. Mutta unen latistaa helposti se jos kerrot ystävälle siintä ja hän ei pidä sitä minäänsä vaan myötäilee..Siinä pakostikkin ajattelee oliko se sttenkään se täydellinen uni.

Viime yönä minä näin sitä ns. täydellistä unta. Unessa olin jossakin suomalaisissa palkintogaalassa, ikäväkseni huomasin yhden virheen puoli sukua oli jossain vaiheessa paikalla..Mutta mennään nyt siihen uneen ilman sukulaisia kamera ongelmineen. Olin aluksi vain kuvaamassa näyttelijöitä ja ohjaajia kun he saivat pystejä ja lausuivat kiitoksia kaiille keille vain muistivat. Uusi kun oli alalla yrittivät vanhemmat kuvaajat huijata minua käymään maahan makuulleen ja ottamaan fantastisia kuvia, johon en tietenkään ryhtynyt. Kaikkia muita näyttelijöitä sai kuvata mutta kun erikoisvieras Usasta Patrick Dempsey saapui vastaan ottamaan kahta pystiään hän kielsi kuvaamisen, mutta kuka kuvaajista sitä uskoi no ainoastaan minä joka tässä vaiheessa rupesin miettimään mitä ihmettä hän tekee täällä..

Järkytykseltäni kävin istumaan katsomoon ja pian viereeni hän istahtikin ja marmatti kuvaajien olevan täysiä idiootteja. Siinä vaiheessa hautasin kameran syvälle penkkiin. Sivusilmällä katselin vain, että siinä hän todellakin on. Damm ja minulla aika rosoiset vaatteet ja pitkät hiukset pelkistetysti ponnarilla siinä vaiheessa kirosin aamun kiireet Kiinaan.. Siinä sivssa sitten mukamas ohimennen tervehdin häntä ja kättelin. Juuri kun olin kääntämässä päätä pois hän alkoikin selostaa kuinka hienoa on olla Suomessa luonto on niin puhdasta jne.. Sitten vähän aikaa juteltuamme ajattelin hölmönä pyytää nimmaria, jota hän ei kuulemma voinut kirjoittaa mutta voisi antaa minulle kyniä nivaskan jotka hän kaivoi taskustaan. Olin niistäkin jo ihan haltioissani. Jotain puhetta tuli myös suomenkielestä jota hän sanoi ymmärtävänsä parin sanan verran.

Pian gaala päättyikin ja ihmiset alkoivat selailaamaan pois päin kohti ravintolaa jonne minäkin suuntasin nälkäisenä. Jossain välissä näin aina Patrickia mutta hänellä riitti seuraa yllin kyllin joten ajatelin että en mene tungeksimaan sinne ollenkaan. Kamerakin unohtui sinne penkille ja sen kävin hakemassa pois. Tuoli rivien välistä sitten näi kassin ja ajattelin jonkun unohtaneen sen sinne ja ystävällisesti noukin sen mukaani ja ajattelin viedä sen tiskille mikäli joku kaipailisi sitä. Hissiin mentäessä huomasin, että pahemmin ei ihmisiä enää ollutkaan ja ajattelin kun kerran olin yksin hissia odottamassa niin katsoa mitä laukussa olikaan. Tyhmää ja varsin tyhmää enää en ollutkaan yksin ja klong vintti pimeni. Seuraava muistikuvani olikin kun hissi huusi hätähuutoaan ja ihmisten ääniä kuului enemmän ja vähemmän. Muistin ottaneeni kameran ja otin kuvia itsestäni ja hissistä, näitä kuvista saisin käärittyä hyvät rhat ajattelin kun gaalan kuvaaminen meni kirjaimellisesti penkin alle.

Hissi alkoikin liikkumaan ylös päin ja pian ovet aukenivat kaikki ihmiset katsoivat minua suu auki ja osa huusi. Tässä vaiheessa ihmettelin suuresti mitä he huutavat.. Kokeilin päätäni ja kun otn käteni pois se oli aivan veressä. Silloin ajattelin että onpas hyvä olo vaikka päästä verta pulppuaakin. Naps taas meni taju.. Sitten kuulinkin lääkärien ääntä ja jotain päässä vikaa ja yritin sanoa, etät ei päässä mitään ole mutta höpöttivät minun hourivan. Pian olinkin omassa huoneessa happimaski päässä ja pää tuntui kuin olisi jäänyt rekan alle ainekin viidesti. Muisti takkuili enkä muistanut muuta kuin osan nimestäni. [Tässä vaiheessa suurin osa varmaan ajattelee, että hullu muija jos tämä on hänen täydellinen uni, heille sanon malttakaa vielä..] Enpä tuntenut Patrickiakaan vaan ajattelin hänen olevan jokin joka taas tulisi kyselemään mikä päivä jne..Mutta ihme kyllä osasin englantia velä yhtä hyvin kuin ennen tapahtumaa. Kuvani oli kuulemma poliisien hallussa ja osa myyty medialle. Tekijää etsittiin vielä. Minä tosin en paljoakaan kuunnellut vaan tuijotin hänen ihaniin silmiin ja katselin kuinka upeatsi sanat tuliva hänen suustaan ulos niin seksikkäästi. Noita huulia olisi mahtava suudella ja niinhän minä teinkin, enhän minä tiennyt kuka siinä oikeasti oli. Patrick ei tästä hätkähtänyt vaan nauroi minun menettäneeni todellakin muistini. Mutta se ei haitannut vaan kurotin uudstaan suutelemaan jolloin kuului iso pam pam pam..Niin ja minä heräsin, juuri kun olisin suudelut häntä uudestaan. DAMN...

Niin minulle tuo oli täydellinen uni kaikkine kommelluksineen. Osa syy tuommoiseen uneen oli illalla koneelta katsomani sarjojen jaksot jotka ilmeisesti olivat liika pikkuiselle päälleni täytyy kokeilla uudestaan kiitos!

Mutta nyt täytyy taas rientä töiden pariin. :D

Hei vaan kaikille jotka olette tänne eksyneet. Jatkossa tänne voi tullakkin lueskelemaan minun elämästäni, josta tylsyys on kaukana.

Idea sai alkunsa kun ystäväni sanoi, että minä varmaan tykästyisin blogin pitämiseen, kenties kyllästynyt jo minun selityksiini omasta elämästä. :)Mutta katsotaan miten homma etenee.